Café Ekberg - Kello viiden tee

Tämä postaus on jäänyt julkaisematta, ja se on kirjoitettu jo alkusyksystä. Mutta sateisen ja pimeän talven keskellä se on ajankohtaisempi kuin koskaan:

Sain viime keskiviikkona ystäväni kautta harvinaisen tilaisuuden osallistua Café Ekbergille heidän uuden tuotteensa lanseeraustilaisuuteen. Syksyisen ja sateisen päivän päätteeksi (kengät täynnä vettä) juoksin siis pitkin Esplanadia Bulevardille, rappuset ylös Ekberg Extraan, ja hipsin nolona paikalleni. Olin päivän aikataulun takia puolituntisen myöhässä ja saavuin paikalle kesken puheenvuoron.

Paikalla minua odotti onneksi ajoissa ollut seuralaiseni, joka tällä kertaa sattui olemaan veljeni.

Englannista lähtöisin oleva kello viiden tee on pitkä perinne, jonka myös muutamat suomalaiskahvilat ovat ottaneet listoilleen. Olin aiemmin käynyt Kämpin vastaavassa teehetkessä ihan tavallisen asiakkaan roolissa, joten mielenkiinnolla odotin, mitä Ekbergillä oli tarjota.

Tilaisuudessa oli puhumassa useita eri alan asiantuntijoita. Henkilökunta oli ystävällistä ja tunnelma hienostunut, mutta samalla rento. Teevalikoimassa oli niin mustaa, valkoista kuin vihreääkin teetä ja niiden seurana erilaisia suolaisa ja makeita pikkusyötäviä. Kuvat kertovat kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä olkaa hyvät!

“It is more fun to talk with someone who doesn't use long, difficult words but rather short, easy words like "What about lunch?” ― A.A. Milne, Winnie-the-Pooh

Tänään eräs itseäni huomattavasti vanhempi (ja viisaampi) kollega totesi työelämään liittyen seuraavaa:

"Keskusteluissa puolet sisällöstä syntyy siitä mitä sanotaan. Puolet siitä, miten vastaanottaja asian kuulee ja tulkitsee."

Ei mikään uusi tai mullistava ajatus, mutta minuun se iski tänään jotenkin eri tavalla. Päivittäin tulen sanoneeksi läheisilleni kaikenlaista vähemmän tai enemmän henkilökohtaista, mutta helposti unohdan, että vastapuoli saattaa kuulla sanotut asiat aivan eri tavalla kuin miten minä ne sanojana kuulen. Tiedän itse luovani usein hyvinkin värikkäitä sisältöjä asioille joita minulle on sanottu ja toki oletan kaiken lisäksi tietäväni, että minun tulkintatapani on varmasti se oikea.

Toinen vuorovaikutuksen suurimmista kompastuskivistä onkin olettaminen. Vaikka toisen ihmisen tuntisi kuinka hyvin tahansa, on lähes mahdotonta tulkita täydellisesti viestejä, joissa tulkinnalle ja olettamiselle on jätetty tilaa. Erityisesti edellämainitut asiat olisi hyvä pitää mielessä, kun seuraavan kerran tulee väsyneenä aloitettua riita ihan tyhjästä. Tiedättehän ne sellaiset hetket, kun kaikki vähänkään tulkinnanvaraiset viestit tulee omassa päässä käännettyä automaattisesti siihen pahimpaan muotoon.

Jos kasvokkain käytävä keskustelu aiheuttaa sekin usein kiperiä tilanteita, on teknologia pitänyt huolen siitä, että haasteet eivät lopu tähän. Kirjoitettu teksti jättää tulkinnan lähes täysin vastaanottajansa vastuulle. Tästä syystä seuraava on mielestäni universaali totuus :

Älä koskaan, ikinä, milloinkaan käytä tekstiviestejä tilanteissa, jossa niiden sävy voidaan tulkita väärin.

Ja sitten tunnustus: Minä teen tätä ihan_koko_ajan. Olen mestari tulkitsemaan tekstiviestejä väärin. Olen myös mestari lähettämään viestejä, joita voidaan tulkita väärin. Olen onnistunut tulkitsemaan väärin jopa sanan "kiitos". Onneksi esimerkiksi iPhonen Emojin kaltaisten "kuvaohjelmien" myötä, on hymiöiden määrä kasvanut sen verran, että niiden avulla viestien sävyä voi hieman tarkentaa vaihtoehdoista :) ja :(.

Uskon, että tapa kuulla ja tulkita sanottuja asioita kertoo ihmisestä paljon. Jos viestit, niin puhutut, kuin kirjoitetut, mieltää toistuvasti ja helposti negatiivisen kautta, voi ihminen jollain tasolla olla epävarma itsestään. Jos itsetunnon- ja luottamuksen kanssa on ongelmia, näkee ihminen helpommin itseensä kohdistuvat viestit loukkaavina. Tämä on haastavaa vastapuolelle, sillä hyväksikin tarkoitettu sanoma voidaan kerta toisensa jälkeen tulkita väärin.

Miten tällaisen tekstin nyt sitten kuvittaa...

Ihan näin syvälliseksi tämän pohdinnan ei pitänyt mennä. Tiivistettynä (oikeastaan itselleni) tämän kirjoituken takana oli ajatus siitä, että joskus on hyvä pysähtyä miettimään, miten itse viestii ympärilleen ja miten viestejä ottaa vastaan. Kommunikointia tapahtuu eri tasoilla, eri foorumeissa ja eri rooleissa joka päivä ja jatkuvasti, eikä sitä sen vuoksi tule useinkaan mietittyä kovinkaan tarkasti. Ehkä ennen kaikkea olisi hyvä miettiä vastausta kysymykseen siitä, miksi viestejä tulkitsee valitulla tavalla. Itselläni ainakin on molemmissa parantamisen varaa.

Café TinTin Tango

Lauantain luentomaratonin kunniaksi suuntasimme opiskelukavereiden kanssa lounastauolla Café TinTin Tangoon. Pieni, ihana kahvila Töölöntorin kupeessa tarjoaa useita aamiaisvaihtoehtoja koko päivän. Lisäksi listalta löytyy salaatteja, patonkeja ja muita makeita ja suolaisia. Arkisin lounasaikaan on saatavilla päivittäin vaihtuvia keittoja.

Tango-aamiainen

Kahvilassa toimii myös pesula(!) Jouduin siirtymään paikaltani hetkeksi, kun joku asiakkaista tuli hakemaan pyykkejään takanani pyörivästä vanhanaikaisesta pesukoneesta :) Täällä siis tosiaan tuntee olevansa kuin kotonaan.

Kun ajatukset siirtyvät syksyyn (ja miten siitä selvitään)

Pidän kysymyksistä joihin ei ole oikeaa vastausta. Voisin käydä loputtomiin kiinnostavia keskusteluja ihmisten kanssa. On arvokasta kuulla ja tulla kuulluksi. Syksyn myötä huomaan kaipaavani näitä keskusteluja yhä enemmän. Vaikka syksyssä on aina ollut jonkinlaista melankoliaa, on se vuodenajoista lähimpänä minua.

Olen sohvalle käpertyjä. Pimenevät illat merkitsevät minulle sitä, että kynttilät voi sytyttää aiemmin, ja kodin pölyt jäävät varjojen peittoon. Tänään ilma on kertonut siitä, ettei paluuta kesään ole. Pimeyttä riittää taas pitkälle kevääseen. Niin runolliselta kuin se ehkä kuulostaakin, syksy ei valitettavasti ole vain kynttilöitä, teemukillisia ja koti-iltoja. Se on myös loputonta rämpimistä sateessa ja värjöttelyä kylmässä. Siitä selviytymiseen olen listannut itselleni seuraavat asiat:

- Juo paljon teetä; Yhden uuden mukin saa ostaa lisää, vaikkei oikeasti tarvitsisi yhtäkään enempää.
- Syksy tarvitsee syksyn soittolistan; Saa luvan kanssa haikeilla ja pötköttää matolla silmät kiinni.
- Kylmä sää, kuumat ruoat; Kesällä salaatit on ihan kivoja. Syksyllä sen sijaan keitot, pastat ja pataruoat kutsuvat nimeäni. Sateisella säällä ruoanlaittoon sijoittaa mielellään myös aikaa.
- Kulttuuri; Woody Allenin uusi Rome with Love odottaa katsomistaan. Elokuvissa sateita voi paeta milloin minnekkin. Kun elokuva on tarpeeksi hyvä, kaikki muu ympärillä unohtuu.
- Kukat; Ystävälläni on ollut jo pitkään tapana ostaa perjantaisin kukkia torilta kotiin. Häneltä olen oppinut tavan, joka tekee jokaisesta viikonlopusta vähän erityisen.

- Ystävät; Vaikka sade tulisi taivaalta vaakatasossa, kannattaa ystävän takia kulkea vähän pidempikin matka. Tänä syksynä toivon saavani istua kotona tai ystävän luona viinilasi kädessä ja jutella aamun tunneille asti kaikesta ja ei mistään. Ystävän kanssa voi yhdessä maata lattialla silmät kiinni ja kuunnella musiikkia joka puhuttelee juuri nyt tai muistuttaa meitä menneistä hetkistä, kadotetuista rakkauksista ja vanhoista ystävyyksistä. 

- Koti; Kesällä arinkoiset päivät sisäsällä aiheuttavat omantunnontuskia. Syksyllä sohvan nurkassa saa kököttää luvan kanssa. Villasukat jalassa viltin alla voi lukea lehteä, jonka perjantain kunniaksi on raaskinut ostaa. 

Ja näillä alkaa tämä syksy ja sen soundtrack...

Daughter - Youth

Ruudolf - Leijonakuningas-laulu

2012 Guide de la ville Paris

Rakastan David Ehrenstråhlen julisteita. New York-versio kyseisestä julisteesta oli aikanaan loppuunmyyty, joten päädyin Pariisiin. Molempiin kaupunkeihin toivon palaavani pian uudestaan.

Julisteen tilasin ruotsalaisen Artillerietin webshopista, joka löytyy täältä.

kotona

Jos Helsinki olisi Puolen Hehtaarin Metsä, minä olisin sen Ihaa ja Nalle Puh

Käytin aivan liian paljon aikaa miettiessäni mikä aihe olisi hyvä ensimmäiselle varsinaiselle postaukselle. Sellaiselle, joka vastaisi joko tyylikkäästi tai hauskasti (mielellään molempia) kysymyksiin kuka, mitä ja miksi.

Sen sijaan kerron mitä tein matkalla kotiin: Seisoin S-Marketin lehtiosastolla Fazerin pakastemunkkipakkaus kädessäni ja selasin läpi kuntoilulehdet. Olen vakaasti päättänyt aloittaa paremman elämän - joskus ihan pian.

Fit ja muut sporttilehdet jäivät kauppaan. Munkit sen sijaan eivät. Kotiin asti pääsi munkkien lisäksi myös uusin Deko.

Lopputulos

Edellä tehty tunnustus kertoo jo yllättävän osuvasti osan totuudesta. Täydennetään vielä hieman:

Rakastan sisustamista ja designia ja olen valmis maksamaan tuolista asunnon kuukausivuokran verran. Samalla tiedostan kuinka idioottimaista on maksaa esineestä sen yleisen statuksen takia, kun tuotantokustannukset ovat murto-osan tuotteen hintalapusta.

Yllämainittu skenaario pätee myös muodissa. Laukkuun voin sijoittaa yhden etelänmatkan (näillä tuloilla kun valinnat ovat aina joko tai). Pidän itse itseäni urpona maksaessani brändistä, mutta pakko saada -hankinnat saavat tämän asian usein unohtumaan. Ihailen ihmisiä, jotka elävät ekologisesti, eivätkä lähde mukaan kulutushysteriaan. Itse koitan nykyään ostaa harvemmin ja laadukkaampaa. Mitään en kuitenkaan todellisuudessa tarvitsisi. Siis mitään.

Rakastan ruokaa ja olen jokseenkin mukavuudenhaluinen. Haluaisin myös mallivartalon. Niin. Haaveilen liikunnan ilosta (yhtä usein kun sushista ja scampipastasta) ja siitä että löytäisin vihdoin motivaation treenaamiseen ja terveellisempään elämään.

Elän kaikki tunnetilat musiikin kautta ja itken elokuvissa. Itken myös nähdessäni isokorvaisia vanhoja miehiä, sormus nimettömässä ostamassa kaupasta yhden ihmisen kanamunapakkauksia.

Uskon, että yksinäisyyteen voi kuolla. Uskon myös, että maailmassa murheet ovat yhteisiä ja jokaisen pitäisi nähdä itseään pidemmälle. Murehdin itse kaikkea aina ja ihan liikaa. Myös asioita joita ei tarvitsisi.

En voisi elää ilman musiikkia tai ystäviäni. En ehkä myöskään ilman Fazerin Nami -munkkeja.

"Älä seuraa omia sivun katselujasi"

Eilen perustettu blogi on saanut 57 sivunkatselua. Wau! Sehän on paljon! Tunnustettakoon kuitenkin, että olen itse ihan joka ikisen katselun takana.

Tämä bloggerin käytön opettelu ottaa selvästi oman aikansa. Koitan kuumeisesti keksiä, miten saan luotua itselleni yhtä hienon bannerin kuin mitä muilla netissä näkyy. Blogin pelkistetty ulkoasu ei siis ole harkinnalla valittu :)

Hyvä tästä vielä tulee...